Moi.
Kirjoittelen tätä postausta tämänhetkisestä kodistani Vantaalla ja kello lähentelee uhkaavasti kello kolmea aamulla. En saa unta (bullshit, varmasti saisin, mutta haluan purkaa ajatuksiani nyt, etten stressaa tätä huomenna :D) ja tulin siihen lopputulokseen, että blogin uudelleen avaaminen olisi hyvä ratkaisu ongelmaani. Tässä sitä ollaan, kirjoittamassa ensimmäistä postausta yli vuoteen.
Aloitin blogini kirjoittamisen ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten ja edesmenneessä blogissaan 15-vuotias Maria keksi ratkaisuja ihmiskunnan ongelmiin (mm. poikaystävät ja millasta välipalaa tekis tänään), seurasi innokkaasti muotia, teki ahkerasti kouluhommia ja oli jatkvasti kiireinen.Vuosi sitten syksyllä yritin paluuta blogosfäärin ihmeelliseen maailmaan, mutta koulun toden teolla alettua jouduin sysäämään blogini samalle hyllylle muun sosiaalisen elämäni ohella.
Mutta guess what! Täällä ollaan taas. Joskin tälläkertaa ruudun takaa esittäytyy 18-vuotias, juuri IB-linjalta valmistunut, lapsuuden kodistaan pois muuttanut ja kotimaastaan pian poismuuttava Maria.
Kyllä, luit oikein. Muutan vajaan kuukauden (22 PÄIVÄN!!!!) päästä Hollantiin opiskelemaan International and European law -nimistä tutkintoa. Mutta ennen pitkää jaarittelua muutostani haluan kertoa, kuinka päädyin tänne ja tähän tilanteeseen, jossa olen nyt. Ja en tosiaan puhu tietokoneeni avaamisesta lauantai yönä kännisen naapurikuoron innoittamana (Robinin "Kesärenkaat"-karaokeversio on tän kesän ykkösjuttu ilmeisesti!), vaan siitä, kuinka tein päätöksen muuttaa pois rakkaasta kotimaastani ja hypätä uuteen ja tuntemattomaan.
Long story short:
Menin lukioon kolme vuotta sitten ajatuksenani keksiä mitä haluan tehdä isona ja rupesin pyörittelemään päässäni mahdollisuuksia tulevaisuuttani varten. Hakkasin hetken päätä seinään yrittäessäni uskotella itselleni, että ehkä kiinnostuisin tiedeaineista, matematiikasta tai kielistä ja kirjallisuudesta, mutta varsin nopeasti hylkäsin ajatuksen kyseisistä aloista. Totesin olevani päästä varpaisiin humanisti, joten rupesin tutkimaan humaanempia tieteenaloja, kuten historiaa ja yhteiskuntatieteitä. Tähän kaikkeen tutkiskeluun kului kaiken kaikkiaan noin kaksi viikkoa lukion alettua ja minulle se oli yllättävän nopeaa ja vaivatonta. Sitten tärppäsi: oikeustieteet. Ravasinkin sitten sen kummempia pohtimatta opinto-ohjaajan luo kysymään mitä IB aineita kannattaa opiskella, jos haluan jonain päivänä päätyä laki-ihmiseksi. Painoin vinkit visusti päähäni ja kolme vuotta myöhemmin tässä ollaan, IB paperit (virtuaalisessa) kourassa matkalla kohti International and European law- tutkintoa Hollannissa. Kirjoitin viimeisten kolmen vuoden aikana tuhansia ja taas tuhansia sanoja oikeustieteistä paperille tutkiessani Roomalaista oikeushistoriaa, analysoidessani lakien ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta ja pohtiessani käsitettä "oikeus" eri aikakausilla historiassa kertaakaan kyllästymättä. Otin oikeustieteiden kärpästä sarvista ja muovasin siitä opinnoilleni härkäsen, keskipisteen ja tavoitteen, jonka ympärille liitin muut opintoni. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että ei varmaankaan ollut kovin fiksua, mutta en tehnyt valintaa tietoisesti. Tai no. Tein, mutta en kuitenkaan. Olin suunnitellut pitäväni IB opintojeni jälkeen välivuoden, jonka aikana säästän rahaa ja valmistaudun tuleviin opintoihini avoimessa yliopistossa ja oikeustieteen valmennuskurss(e)illa. Tekemieni tutkielmien myötä homma lähti niin sanotusti "lapasesta" ja se tuttu ja turvallinen tie "valmennuskurssin kautta oikikseen" alkoi tuntua tylsältä ja liian yksinkertaiselta. Suomessa opiskelu ei yhtäkkiä enää kiinnostanut minua ja sain päähäni uuden idean: halusin ulkomaille kouluun.
Ajattelin, että päähänpistoni hakea ulkomaille kouluun olisi ohimenevää ja kaikin puolin typerää, sillä onhan suomalainen koululaitos kansainvälisesti arvostettu ja ainutlaatuinen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aloin ottaa selvää erilaisista ulkomaisista tutkinnoista ja valitsin itseäni eniten kiinnostavan vaihtoehdon. Ennen kuin huomasinkaan, olin lähettänyt hakupaperit Hollantilaiseen korkeakouluun ja tässä sitä nyt ollaan!
Nyt on aika painua petiin lepäämään, että jaksan huomenna nauttia vapaapäivästäni ;-)
Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat lukijani!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti